10.9.–28.9.2014 / Galleria 5 /
“Ideat teoksiini löytyvät nykyään etupäässä urbaanista elinympäristömme ja sen vaikutuksista ajattelutapaamme. Koska kolmiulotteiset minitekstiilit ovat ominta aluettani, niin myös luonnon pienet yksityiskohdat vaatimattomassa kauneudessaan viehättävät minua. Puistojen, peltojen ja pihojen villit kasvit puhuttelevat minua selviytymistarinoillaan. Nämä teemat toistuvat sekä tekstiileissäni että metalligrafiikassani.
Käytän taidetekstiileissäni materiaaleina kauniisti värjäytyvää ohuen ohutta silkkiä, monenlaisia kuituja ja lankoja sekä kierrätysmateriaaleja. Yhdistelemällä ennakkoluulottomasti kokeellisia työtapoja ja arvaamattomia materiaaliyhdistelmiä saan teoksiini tavoittelemaani hienovaraista herkkyyttä tai joskus jopa kevyttä huumoria.
Tämä näyttelyprojekti sai alkunsa pohdinnasta, löydänkö vielä nyt ikääntyessäni muistoistani itseni pienenä lapsena. Siitä alkoi tämä leikkimielinen seikkailu 50-luvun muistojen läpi. Kehittelin teemaa keräilemällä ajankulkuun liittyviä ja poisheitettäviä pieniä “nippeleitä ja nappeleita” sekä vaatteiden tuotetietolappusia.
Niinpä viime vuoden aikana sukulaiset ja ystävät ovat auttaneet minua mm. parasta ennen päivämäärällä merkittyjen pussinsulkijoiden keräämisessä. Kutsunkin näitä töitä muodikkaasti yhteisölliseksi taiteeksi. Mukana ovat olleet niin tyttären työtoverit, heinäpääläiset ystäväni kuin sisarentyttären hevostallikin. Hevoset kun syövät paljon “parasta ennen päivämäärää” ohittanutta leipää, joten sukijoita kertyi kiitettävästi. Pussinsulkijat ovatkin näyttelyn nimikkotyön materiaalina. Samalla nimestä muodostui myös näyttelyn nimi ja teema. Parasta ennen – tietohan liittyy niin moneen sekä tarpeelliseen että turhaan poisheitettävään tavaraan. Se kuvaa myös osuvasti tämän ajan tuhlailevaa ja pinnallista elämäntyyliä. Tavallaan parasta ennen käsitteen voi myös liittää nuoruuden ja kauneuden liialliseen ihannointiin. Taannoisen televisio-ohjelman mukaan kerrotaan, että itse pahamaineinen chicagolainen Al Capone kyllästyi lapsuutensa happamaan maitoon, joten hän keksi vaatia tuottajilta parasta ennen -merkintää maitopulloihin”, Maija Paavola avaa värikkäästi näyttelynsä teemaa ja kuvailee työskentelynsä lähtökohtia.
Tekstiilitaiteilija Maija Paavola (s. 1946) asuu ja työskentelee Oulussa. Hän on ehtinyt toimia alalla jo vuosikymmeniä suunnittelijana tekstiili- ja vaateteollisuudessa sekä vapaana taiteilijana. Vuosien varrella hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä myös ulkomailla ja osallistunut erilaisiin kansallisiin ja kansainvälisiin projekteihin. Maija Paavola on Oulun taiteilijaseura -63 ry:n, PROTO – Pohjois-Suomen muotoilijat ry:n ja Tekstiilitaiteilijat TEXO ry:n jäsen.
Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto on tukenut näyttelyä.