12.1.–6.2.2022 / Galleria 5 /
Näyttelyn teokset ovat kokeilevia tulkintoja luonnon prosesseista. Ne on toteutettu luonnosta kerätyillä kasveilla ja sienillä ja niistä keitetyillä väreillä. Kokeilevan ja oppimiseen pyrkivän työskentelyprosessin lisäksi näyttelyn nimi, Luonnos, viittaa lunnos(sa) olemiseen ja siellä havaittavaan luonnon jatkuvaan muutosprosessiin, jossa organismit sopeutuvat olosuhteisiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Teokset kuvaavat elävän luonnon hetkellisiä mikromaisemia ja organismien taipumuksia kasvuun, uudistumiseen, levittäytymiseen, kilpailuun, viestintään ja verkostoitumiseen.
Teossarja ja luonnonvärityöskentely on myös kokeilu luontoharrastusten ja taiteen tekemisen limittämiseksi sekä materiaalisen omavaraisuus- ja ekologisuusasteen lisäämiseksi taiteellisessa praktiikassa epävarmoina aikoina. Maailma voi lipsua pandemian ja muiden ilmastonmuutoksen seuraamusten myötä tilanteeseen, jossa väriaineiden monimutkaisten alihankintaketjujen ja toimitusten katkeamattoman virran varaan ei voi heittäytyä luottavaisin mielin. Sulan maan aikaan metsät puskevat kuitenkin uumenistaan sieniä ja kasveja, joista voi heruttaa laajan valikoiman kiehtovia värejä.
Suurin osa näyttelyn teoksista on maalattu käyttäen sienien ja kasvien keitinliemiä vesiväreinä. Uusimmissa kokeiluissa liemiä on kuivattu, sekoitettu munan keltuaiseen ja käytetty temperan tavoin. Teoksissa on käytetty seuraavia kasveja ja sieniä: pietaryrtti, mesiangervo, nokkonen, voikukka, raparperi, juolukka, kanerva, paatsama, tuomi, mustikka, puolukka, koivu, pihlaja, järviruoko, koiranputki, palleroporonjäkälä, kielo, verihelttaseitikki, punavyöseitikki, suomuorakas, suomumustesieni, herkkutatti, kangastatti ja nummitatti.
Janne Erkkilä (s. 1986) on nuori kuvataiteilija, joka on järjestänyt soolonäyttelyitä ympäri Suomea vuodesta 2013 ja osallistunut kymmeniin ryhmänäyttelyihin vuodesta 2006 neljässä maassa kahdella mantereella. Osa hänen teoksistaan on abstrakteja sukelluksia sanallistamista vältteleviin kokemuksiin, toisten ollessa osittain figuratiivisia ilmentymiä luontokokemuksista, ihmisen luontosuhteesta sekä rakennetun ja orgaanisen ympäristön limittymisestä. Pääsääntöisesti hän on maalannut akryyleillä, yhdistellen tarkkaa sivellintyöskentelyä ja roiskintatekniikoita. Hänen tuotantonsa temaattinen viitekehys rakentuu nondualismin, metamodernismin ja transrealismin ympärille.
Työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.