4.1.-11.2.2024 / Galleria Fikka, Porvoon Taidehalli
Tykkään olla yksin, seikkailen omien ajatusteni kanssa. Luon tiloja, jotka haluan päästä kokemaan, jossa voi olla jonkin äärellä. Prosessin edetessä näen, miksi olen tehnyt sitä mitä olen tehnyt. Tutkin olemista tässä ajassa. Yritän ymmärtää tarvettani tehdä ja samaan aikaan kyseenalaistan sen oikeuden ihmiskunnan kärsiessä sodista ja luonnonkatastrofeista. Sen ohella tutkin materiaalia, kankaan olemusta, työstömahdollisuuksia ja värejä. Materiaalisena lähtökohtanani on leikattu, pesty, maalattu ja muokattu lakanakangas. Tekemisessäni sekoittuu materiaalisuus ja työskentelyn aikana prosessoimani ajatukset. Lopputulos on jotain niiden yhdistelmää tai teos, jota voi katsoa irrallaan tausta-ajatuksista omien kokemuksien kautta. Lakanakankaat muodostavat muistojen kudelman, jossa kätketyt viestit lomittuvat tilallisen kokemuksen kepeyteen.
Lakanakankaan työstäminen leikkaamalla/viiltämällä sai alkunsa vuonna 2019, kun tutkin teemaa Suoja. Siinä viilletty kangas lainasi ulkomuotoa sälekaihtimilta ja naamiointiverkoilta. Suikaleiksi työstetty kangas jäi ilmaisukeinoksi saada lakanaan liikettä, läpinäkyvyyttä ja muotoa. Teoksissa huomio kiinnittyy usein toistuvaan viiltoon ja materiaalin työstämiseen, työn tekemiseen. Käsin tekeminen välittää tärkeää informaatiota. Toisto, tekemisen rytmi vie ajatusta ja koko teosta eteenpäin.
Yritän johdatella omaa tekemistäni niin, että uudet suunnitelmat eivät tarvitse aina uusia, vaikkakin kierrätettyjä, materiaaleja. Se on sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä että oman tekemisen tarkastelua. Jo aiemmin käytetyissä teosmateriaaleissa on läsnä aiemmat ajatukset, onnistumiset ja epävarmuudet. Niiden äärellä palaa kysymykseen ”Mitä yritän kertoa?”.
Mitä yritän kertoa ja mitä tavoittelen, sekoittuu esillä olevassa installaatiossa ulkopuolelta tuleviin pyyntöihin, odotuksiin ja toiveisiin. Kun alakouluikäinen poikani oli purkamassa kanssani isoa installaatiotani Galleria Mältinrannassa Tampereella maaliskuussa 2023, hän ehdotti, että tekisin seuraavaksi värikkään hurrikaanin. Samaan tyyliin, kuin pyydetään yhteisessä piirustushetkessä, että piirrä seuraavaksi kissa.
Hurrikaanin syntymiseen tarvitaan jokin liikkeelle paneva häiriö ilmakehässä. Hurrikaani on tulossa joksikin, menossa johonkin. Taideprosessi etenee saman tyyppisesti. Pitkän ajatusprosessin tulos
kiteytyy jonkin ärsykkeen vaikutuksesta nähtävillä olevaksi prosessiksi, joka sekin voi olla vielä menossa johonkin.
Hurrikaanit tasaavat ilmakehän lämpötilaeroja, mutta eivät ratkaise ilmastonmuutosta. Taide sisältää kaikki ne toiminnot ja tuotteet, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemia tunnevaikutuksia.
Työskentelyä on tukenut Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto.
Johanna Pöykkö
johanna.poykko@gmail.com
@johannapoykko
https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/poykko-johanna