Teksti: Leena Kangas, julkaistu alunperin Kaleva.fi:n Oulu2026-sisältönä 2.6.2026

Vaaranpuistossa ja kaupungintalon tuntumassa Plaanaojan virrassa pyörivät vesimyllyt herättävät ohikulkijoiden huomion. Kuvataiteilija Kimmo Ylösen Tiedon vihreä lippu -teos on toteutettu yhteistyössä oululaisten kanssa, ja sen luonnonmateriaaleista rakennetut myllyt nostavat esiin vesien hyvinvoinnin merkityksen.

Teuvo Pakkalan patsaan katseen alla Oulun Vaaranpuistossa näkyy Plaanaojan virrassa jotain erityistä.

Siellä on vesimyllyjä!

Luonnonmateriaaleista rakennetut pienet vesimyllyt ovat vallanneet Plaanaojan virtapaikkoja Oulun keskustassa Vaaranpuiston lisäksi myös kaupungintalon viereltä.

Kuvataiteilija Kimmo Ylösen ideoima teos Tiedon vihreä lippu on toteutettu yhteisöllisesti, sillä myös kymmenet oululaiset ovat olleet rakentamassa myllyjä Ylösen vetämissä vesimyllytyöpajoissa.

Tiedon vihreä lippu -teoksen vesimyllyjen rakenne koostuu rungosta ja vesivoiman pyörittämästä rattaasta, jonka lavat naputtavat omaan akseliinsa kiinnitetyn tangon alaosaan.

Tässä tangossa keinuu lippuna paikallisen kasvin lehti. Sitä Ylönen kutsuu tiedon vihreäksi lipuksi, ja se lepattaa ympäristötietoisuuden puolesta. Oulun myllyjen rakennusaineina ovat toimineet muun muassa Nallikarin rannoilta kerätyt ajopuun kappaleet.

Vesimyllyjen lehtiliput lepattavat ympäristötietoisuuden puolesta.

Ylönen on Paraisten ulkosaaristossa asuva kuvataiteilija, joka nykyään usein pyrkii työskentelemään kevyin välinein ja tien päällä.

Hänen teoksensa voivat olla esimerkiksi kävellen tai polkupyörällä toteutettuja pitkiä performansseja tai yhteisöllisiä, vähitellen häviäviä paikkasidonnaisia teoksia luonnossa.

Kestoltaan rajallinen on myös nyt Oulussa nähtävä Tiedon vihreä lippu: teos on esillä 25.5. alkaen siihen asti, että vesimyllyt huuhtoutuvat itsestään Plaanaojan virtaan.

Yhdestä myllystä kohti yhteistä toimintaa

Ensimmäisen vesimyllynsä Ylönen kertoo toteuttaneensa vuonna 2015 Balilla. Alkusysäyksen antoi huoli ympäristöstä, erityisesti alueen purojen roskakuormasta.

”Olin nähnyt pelloilla tuulivoimalla toimivia linnunpelotuslaitteita, ja mietin, voisiko olla jotain luonnonvoimalla toimivaa, joka kiinnittäisi huomion purojen puhtauteen ja vähentäisi roskaamista”, hän kertoo.

Ensimmäisen myllynsä Ylönen asensi paikoilleen varhain aamulla tarkoituksenaan välttää liikaa huomiota, mutta hyvin nopeasti paikalle tuli uteliaita ihmisiä. Pieni vesimylly kiinnosti kovasti ja oli kipinä kommunikaatiolle.

Kokemus oli käänteentekevä myös Ylösen työskentelylle: kuvanveistäjän yksinäisen puurtamisen rinnalle alkoi muodostua uusi tapa toimia yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Tämän jälkeen Ylönen on toteuttanut vesimyllyteoksia kahdessatoista maassa. Kuudessa niistä hän on vetänyt myös työpajoja, joissa vesimyllyjä on rakennettu yhteistyössä paikallisten asukkaiden kanssa.

Oulun-työpajat toteutettiin muutaman toukokuisen viikon aikana yhteistyössä Taito Pohjois-Pohjanmaan, Oulun yliopiston ja Veeran Verstaan kanssa. Lisäksi järjestettiin yksi kaikille avoin työpaja.

Teoskokonaisuus on osa Oulun Taiteilijaseuran tuottamaa ARToulu-taidealuetta kesällä 2026.

Leikin kautta lähelle vettä

Myös Suomessa ja nyt Oulussa Ylösen ideoimat vesimyllyteokset kannustavat kiinnittämään huomiota lähivesien hyvinvointiin ja sen kautta myös maailman vesien tilaan. Onhan jokainen virtavesien pisarakin osa sinisen planeetan isoa kiertoa.

”Leikin ja helpon käsityön kautta voi päästä lähelle vettä”, Ylönen toteaa.

”Ja vesimyllyjä voivat rakentaa kaikenikäiset yhdessä. Sekin on merkityksellistä”, hän sanoo.

Yhteisölliset vesimyllyteokset ovat ruohonjuuritason ympäristöaktivismia.

Ylönen ajattelee yhteisöllisten vesimyllyteosten olevan omalla tavallaan ympäristöaktivismia.

Hänellä on visio, unelma, että tulevaisuudessa vesimyllyjen rakentamisesta muodostuisi maailmanlaajuinen ilmiö, meemi. Ihmiset eri puolilla maailmaa rakentelisivat vesimyllyjä yhdessä ja samalla pitäisivät huolta oman elinympäristönsä vesistöistä.

Teos oli osa ARToulu-taidealuetta kesällä 2026.