25.11.–13.12.2020 / Galleria 5 /

Sitä on vaikea ajatella. Tuntuu että loppujen lopuksi luonto voidaan vain vaistota.

Tieteiden avulla voidaan todistaa ja tutkia havaintoja ympärillämme. On todettu että puut kommunikoivat keskenään, mutta miten ne suhtautuvat ihmisen läheisyyteen? Pyrimme ymmärtämään maailmaa itsemme kautta, jolloin luonnon personifikoiminen on varmaan inhimillistä. Mutta miten luonto näkee ihmisen, erotteleeko se meidät itsestään niin kuin me sen.

Luonto tuntuu turvalliselta ja samalla täysin hallitsemattomalta. Yritämme hallita sitä ilman sen suostumusta, mutta luonto on huomattavasti laajempi kuin meidän kykymme ajatella.

Kun poistamme kokonaisuudesta jotain, emme tajua millaisen ketjureaktion se aiheuttaa toisaalla. Oman ymmärtämättömyyden tunnustaminen avaa mahdollisuuksia löytää. Se ei ole loppu.

Sillä välin kun me ihmiset pohdimme luontoa ja itseämme, ympärillä kasvaa koko ajan, ja jossain vaiheessa kasvu jatkuu ilman meitä.

Eeva-Kaisa Jakkila on taivalkoskelainen kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa piirtämällä ja akvarellitekniikoin. Hänen teoksissaan ovat läsnä olevaisuuden melankolinen luonne, mystiikka ja ajoittainen misantropia. Tyypillisiä aiheita Jakkilan teoksissa ovat kasvit ja luonto, sekä luonnon suhde ihmiseen.

Magdaleena Jakkila on Lahden Taideinstituutista 2015 valmistunut kuvataiteilija, joka maalaushistoriastaan huolimatta tekee tällä hetkellä pääasiassa videota ja elokuvaa. Läheissuhteet ja ihmisten väliset tunteet ovat hänen työnsä ydin.

Peitossa on Jakkiloiden ensimmäinen yhteisnäyttely, sekä ensimmäinen kuvataiteellinen ilmentymä äidin ja lapsen elämänmittaisesta keskustelujen sarjasta.

Taiteen edistämiskeskus on tukenut näyttelyä.