11.–29.5.2022 / Galleria 5 /

Still lives – asetelmia toiseudesta

Still life (saks. Stillleben) tarkoittaa suomeksi asetelmamaalausta. Asetelmassa voi olla hyvinkin arkisia esineitä luonnosta tai rakennetusta ympäristöstä, ja se on usein tutkielman kaltainen teos. Taidehistoriassa siihen on kuitenkin lähes aina liitetty myös symbolisia merkityksiä.

Still lives lähestyy toiseuden kokemista tarkastellen sitä kuin se olisi asetelma. Arkiset, hyvin tutut elementit – varjot, juuret, kankaan poimut tai iho – muuttuvat pyhiksi erillisyyden, toiseuden ja kenties myös yhteyden symboleiksi monokromaattisen värimaailman kautta tarkasteltaessa.

Kangas, verho tai iho. Samaan aikaan peittää ja alleviivaa takanaan olevaa, salattua, sen tärkeyttä ja olemassaoloa. Rajaa toisen toiseksi, mutta samalla herättää pakosta uteliaisuuden, kutsuu tavoittamaan tuota toista. Ilman suhdetta toiseen lakkaa elämä olemasta, minuus ja toiseus, ihmisyys. Still lives on pysähtyneitä, hiljaisia elämiä tutkimassa toiseutta, verhon takana olevaa – ja samalla itseyttä. Juuria, varjoja, ihoa, poimuja.

Taiteen edistämiskeskus on tukenut työskentelyä.

Elisa Tuohimaa on kempeleläinen kuvataiteilija ja taidekasvattaja (TaM, Lapin yliopisto). Tuohimaa käsittelee teoksissaan ihmisyyttä: nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta, läsnä- ja poissaoloa, oikeutta ja vaikeutta suhteessa minuuteen, sen historiaan ja ympäristöön sekä toiseen ihmiseen.

Taiteellisessa työskentelyssä tärkeintä Tuohimaalle on pyrkimys jaetun kokemuspinnan tavoittamiseen ja löytämiseen. Hän on kiinnostunut taiteen kautta ja sen avulla tutkimisesta ja toimimisesta, visuaalisen kulttuurin vahvasta vaikutuksesta yhteiskuntaan sekä sen synnyttämistä ilmiöistä. Tuohimaa kuuluu Taidemaalariliittoon ja Oulun taiteilijaseuraan sekä toimii myös paikallisten pienempien taideyhdistysten aktiivisena jäsenenä.