9.9.–27.9.2015 / Galleria 5 /
Näyttelyn teokset käsittelevät muistoja, muistin olemusta. Muistot syntyvät eletystä elämästä. Muistoja ei voi suunnitella etukäteen.
Ihmisen identiteetti syntyy muistissa: siitä mitä muistat, millaisia muistikuvia elämäsi on jättänyt sinuun ja siitä että suunnittelet elämääsi, etsit polkua tulevaan. Mitä jos sairastat muistisairautta, mitä jos sinulla ei ole elettyä elämää? Miten silloin hahmotat menneisyyttäsi ja luot suunnitelmia tulevalle? Silloin elät vain hetkissä, jotka pyyhkiytyvät pois. Silloin elät vain haaveissa, jotka ovat vain sinulle totta. Muistosi ovat hämärtyneet, eletty elämäsi on sekoittunut uneen, ilmaan ja kultaan.
Sinun kohtaamisesta voi syntyä uusia muistoja, joskus, tulevaisuudessa, arvaamatta.
Erja Kärkkäinen on pitkän linjan teatterintekijä, joka asuu Kemijärvellä ja Haukiputaalla. Teatterin tekemisen ohessa Kärkkäinen tekee erilaisia kuvataiteen produktioita. Hän hyödyntää kuvallisessa ilmaisussaan teatterin keinoja. Kärkkäinen valitsee tekotapansa, materiaalinsa ja tyylinsä siten, että ne palvelevat parhaiten kulloistakin teemaa. Hänen näyttelynsä muistuttavat usein teatterilavastuksia ja ovat kollaasimaisia kokonaisuuksia. Multitaiteellisuus on läsnä kaikessa hänen tekemisessään. Sanataide ja visuaalinen kerronta ovat aina olleet keskeisessä asemassa myös hänen esittävän taiteen produktioissaan.
Kärkkäinen on tehnyt freelancerina työuransa eri tehtävissä soveltavan draaman parissa ja ollut vuorovaikutuskouluttajana eri oppilaitoksissa, työyhteisöissä ja yrityksissä. Teatteriohjaustyönsä lisäksi hän on käsikirjoittanut ja ohjannut kolme lyhytelokuvaa; yksi niistä, ”Taunon tarina”, on ollut Ylen tilaustyö. Kärkkäisen teatteriesityksiä on palkittu monissa teatteritapahtumissa ja -kilpailuissa.
Anssi Hanhela on Haukiputaalla asuva kuvataiteilija. Hanhelan taiteilijaura alkoi 1980-luvulla ekspressiivisinä maisemamaalauksina. Ympyrä sulkeutui vuosituhannen vaihteessa, kun hän palasi konstruktivististen jumalkuvien ja minimalistisen seksuaalisuutta käsittelevin piilokuvien jälkeen maalaamaan värikkäitä maalauksia elämästä naisen rinnalla, maalaisidyllisestä sielunmaisemasta ja karvalakkilähetystökritiikistä markkinataloutta kohtaan.
Hanhela maalaa keski-ikäisen miehen elämää päiväkirjaksi. Hän ikuistaa tarinoita, kohtauksia elämästä, jotka visualisoituvat värikkäinä ekspressiivisinä kuvina muun muassa miehen seksuaalisuudesta, ahdistavuudesta ja kumppanuudesta.
Hanhelan huumori on mustaa ja sarkastista. Tämä ilkikurisuus ei ole tarkoitettu kuoleman vakavaksi, vaan se on pääsytie aina uuteen. Kuvien tekeminen on työkalu analysoida omia tunteita ja ajatuksia järjestykseen – ja nauraa railakkaasti päälle.