23.11.–11.12.2011 / Galleria 5 /
Olen vuonna 1969 Kokkolassa syntynyt kuvataiteilija ,joka eli eli lapsuutensa 70 – 80 luvun taitteessa. Silloinen leikkikaluarsenaali kalpenee määrällisesti nykypäivän rinnalla. Tarjolla oli kuitenkin myös paljolti samoja innovaatioita ilman elektronisia ominaisuuksia. Merirosvonukkeja, autoja, Legoja jne. Itselleni nuket muodostuivat äärimmäisen tärkeiksi. Matchboxin merirosvonuket Kapteeni Kidd ja kapteeni Hook olivat fantasian ja mielikuvituksen leikkikaluja. Mattelin Big Jim -sarja edusti taas käytännöllisempää puolta sukellus-seikkailuineen lapsuuden kodin lähimetsissä. Inspiraation lähteenä toimi Jacques Cousteaun merten salaisuudet tv-sarja sekä lehdet.
Nyt keski-iän lähestyessä olen alkanut katsoa uudelleen lapsuuden aikaan rakentaen muistinsiltaa menneisyyteen. Olen hankkinut E-Bayn kautta samoja leikkikaluja jotka olivat silloin aikanaan niin tärkeitä mutta jotka murrosiän myllerryksissä on tullut hävitettyä. Omien lasten kautta olen löytänyt tietynlaisen kaipauksen omaan lapsuuteen. Haikeus elämän lyhyydestä ja ainutkertaisuudesta täyttää mielen kun työstää teoksia tästä aiheesta. Minne aika on niin nopeasti hävinnyt? Ystävät jotka olivat silloin niin tärkeitä ovat myös kadonneet täysin ulottumattomiin. Leikkipaikat ovat myös kokeneet täyteen rakentamisen kautta muutoksia. Upeat luontokohteet on aikojen saatossa täyttyneet teollisuushalleilla ja varastorakennuksilla. On syystäkin tullut aika kysyä: onko mikään pysyvää? Pari sataa vuotta vanha kiipeilypuu on viety talousmetsän nimissä. Savannin omaista vanhaa golfkenttää halkoo nykyään teollisuustie helpottamaan rekkaliikennettä tehtaille.
Miksi laitoin näyttelyn nimeksi sitten ”Made in Hong Kong”? Siitä yksinkertaisesta syystä, että 70-luvun lelujen valmistuspaikka oli usein juuri tuo maaginen ja etäinen Hong Kong. Nykypäivän tyyliin, silloinkin lelu saattoi rikkoutua helposti. Tuolloin ivallisesti lapsen logiikalla puuskahdimme, että sehän on tehty Hong Kongissa, siksi se ei kestänyt. Kuitenkin unelmille nuo heikot tavarat antoivat niin upeasti siivet. Monet kokemukset ovat piirtyneet mielen sopukoihin lähtemättömästi. Kuitenkin siten, että ns. ”eläviä muistikuvia” on alitajunta todennäköisesti muokannut aika tavalla aikojen saatossa. Itse asiassa taidamme lopulta itsekin olla tehtyjä Hong Kongissa. Rapistuva fysiikka ja suurimmalta osin kadotetut muistot menneisyydestä kertovat eräänlaisesta heikosta suunnittelusta ja valmistuksesta. Myös lapsuusajan tärkeiden ystävyyssuhteiden hautautuminen ajan virtaan on erään laista Hong Kong tuotantoa. Onko nykyaikainen kiireinen elämäntyyli syynä kontaktien rapautumiseen? On niin kiire kasata omaisuutta ettei vanhoille ystäville ole enään aikaa. Kateus ja vertailu on tullut yhdessä leikkimisen tilalle. Ehkä lopulta ainut konkreettinen avain menneisyyteen on muovista valmistettu merirosvonukke, joka hohtaa pimeässä luurankona, myytiin pahvisessa ruumisarkussa ja jonka selässä lukee ”Made in Hong Kong”.