Näyttelyn vesivärimaalausten lähtökohtana ovat luonnon eristämät sähkökaapit, joissa tägikerrostumat käyvät kilpailua huomiosta etualan kasvien ja lumikinosten kanssa. Maalaukset perustuvat kuvamuistiinpanoihin, joita olen kerännyt viimeisen vuoden ajan pyöräillessäni keskustan ympäristössä Oulussa.
Kuvaan sähkökaappeja realistisesti, mutta samalla häivytän etualan kasvillisuutta. Kuva-alan rajauksen ja mittakaavan muutoksen lisäksi maalauksissa ei ole mitään lisättyjä yksityiskohtia, ja kaikki poistetut rikkaruohotkin ovat juuri niin kuin ne olivat paikalla sillä hetkellä. Maalaukset dokumentoivat reunamille jäävää paikallishistoriaa, jossa rinnastuu pientareiden villi mikroluonto ja ihmisen jättämät merkit. Sähkökaapit osana infrastruktuuria toimivat luonnon ja kulttuurin vuoropuhelun alustana.
Teoksiani luonnehtii tilapäisyys, ajallinen muuntuminen sekä merkkien ja merkitysten kerrostuminen ja tiivistyminen tulkittavuuden äärirajoille. Työskentelyni vaikuttimia ovat satunnaiset löydökset sekä julkisen ja yksityisen rajankäynti. Teksti ja sanat ovat osa teosten visuaalisuutta.