Taiteellisissa töissään käyttää Marja-Leena Tykkyläinen pääasiassa pajua ja kuparia. Syksyisin ja keväisin saattaakin tavata hänet metsiköstä pajun vuosikasvua keräilemästä, koska tällöin ei pajuissa ole vielä lehtiä. Sieltä pajut sitten löytävät tiensä taiteilijan kangaspuihin kuparin kera.
Marja-Leena Tykkyläisen työskentelytapa on yleensä materiaalilähtöinen ja hän kokeekin, että paju on hyvin moniulotteinen materiaali, josta voi valmistaa sekä käyttöesineitä että kudonnaisia. Pajukudonnaisia töitä hän on tehnyt vuodesta 2009 lähtien, koska kokee pajun ja kuparin värimaailman yhdistämisen hyvin kiehtovana.
Vaikka tässä näyttelyssä on esillä pääasiassa Jorma Styngin maalauksia, sanottakoon pari sanaa veistoksistakin. Styng käyttää veistoksissaan pääasiassa puuta ja jonkin verran kierrätysmateriaaleja, vaikka on veistänyt muihinkin materiaaleihin (betoni, kupari jne). Kierrätysmateriaalitkin löytävät toisinaan tiensä hänen moottorisahaveistoksiinsa, koska Styng on tunnollinen kierrättäjä ja näkee usein niillä taiteellista arvoa. Ei toki kaikista, mutta joistakin maalauksista saattaa tarkkasilmäinen katsoja toisinaan erottaa jonkin pienen luonnonmateriaalin tai jätteeksi luokitellun esineen, joka on valjastettu taidemaailman palvelukseen ennen maatumistaan tai joutumistaan kaatopaikalle. Pienen pieniä ympäristötekoja siis, voisi kauniisti ajatellen ajatella. Styng maalaa pääasiassa akryyli- ja öljyväreillä, vaikka ei vierasta muitakaan maaleja.




