Näyttelyni teokset ovat esinekollaaseja, joiden materiaalit vaihtelevat puusta muoviin. Monet työni ovatkin materiaalilähtöisiä. Prosessi itsessään on minulle mieluinen ja tärkeä. Pyrin saavuttamaan leikin kaltaisen tilan, mielikuvituksen estetiikan. Harvoin teen etukäteen kovin tarkkaa suunnitelmaa vaan aihe ja tarina syntyy yhdistelemällä esineitä ja hakiessani muotoa teokselle. Liikun rakennustaiteen, sarjakuvien ja kirkkoarkkitehtuurin maailmassa. Pyrin sekoittamaan mittasuhteita ja esineiden symboliarvoja.
Työni lavastajana on varmasti vaikuttanut teoksiini. Enemmän ja enemmän huomaan etsiväni tarinaa tai tapahtumaympäristöä subjektille; minkälaisessa keidaspalatsissa flamingot eläisivät? Tarinoilla ei välttämättä ole loppua tai maailmoilla tarkkaa muotoa. Rivien välissä pohdin ihmisen edesottamuksia tällä planeetalla, oikeutamme ylen katsoa muita eläimiä. Onko jossain tulevaisuudessa uusi animismin aika? Voiko rakennuksella olla sielu?