2.-26.10.2021 / Galleria Napa, Rovaniemi /

Näyttelyssä kohtaa kaksi alunperin erillistä työskentelyvaihetta, jotka vähitellen myös kietoutuvat toisiinsa.

Usean vuoden ajan olen maalannut pääasiassa paperille. Teoksissani on ollut voimakkaiden värien ja selkeiden muotojen rinnalla keskeistä myös materiaalin tuntu: paperin kaksipuolisuus, rypistyminen, taittuminen, oikeneminen. Usein paperi taipumuksineen on saanut vaikuttaa myös maalaustyöni kulkuun. Kevättalven 2021 maalauksillani on karttamainen hahmo. Niissä voi nähdä pelkistettyjä, abstrakteja solukkoja, mutta samalla myös hahmotelmia paikoista ja maastoista, joita ihminen teoillaan muokkaa.

Kesällä 2021 aloin tutustua uudenlaisiin maaliaineisiin – itse tehtyihin luonnonväreihin ja musteisiin. Taustalla oli paljon leikkimieltä (toteutimme tätä luonnonvärityöpajaa tyttäreni kanssa yhdessä) mutta myös ilmastoahdistusta ja muoviangstia, jotka ajavat etsimään ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja.

Kun jokin materiaali tai väline on itselle ihan uusi, se yllättää monta kertaa ja kuljettaa mukanaan arvaamattomiinkin lopputuloksiin. Sitten vähitellen alkaa lähempi tutustuminen, ja se uusi materiaali tai väline muodostaa symbioosia oman aiemman tiedon ja taidon kanssa tullen osaksi omaa ilmaisua, joka samalla muuntuu. Ajattelen, että jotain tällaista on näiden kasvivärijuttujen kanssa vähitellen tapahtunut ja tapahtumassa.

Näyttelyteoksista tuoreimpiin kuuluvassa, julisteeseenkin päätyneessä pienessä Kuparireittejä-teoksessa ollaan jollakin tavalla jälleen kartalla.

Taiteen edistämiskeskukselle kiitos työskentelyni tukemisesta.