11.5.–29.5.2011 / Galleria 5 /
Teosten alkuhetket paikantuvat Tyynenmeren rannikolle Meksikoon, missä vietin viime kesällä 2009 kaksi kuukautta ateljeesäätiön residenssissä. Kävelyistä rantaviivalla on mieleeni jäänyt voimakas tunne kaiken väliaikaisuudesta. Aivan kuin ei olisi koskaan siinä ollutkaan – oli vain aaltojen edestakainen hengitys. Hengitykset asettuvat limittäin ja näin yhdestä aallosta kasvaa kokonainen meri. Väliaikaisuus ei silti näyttäytynyt ahdistavana; enemminkin helpottavana tunteena. Nautin siitä miten askeleet painuivat märkään hiekkaan voimakkaina ja saman tien hiekka muuntautui jo toiseksi kunnes jälkeni olivat taas täysin hävinneet.
Breathtaking Views viittaa paratiisirantoihin, taianomaisiin ja henkeäsalpaaviin maisemiin mutta myös niiden pohjimmiltaan hauraaseen ja katoavaan tilaan. Teoksissa liikutaan suurten vesien äärellä, joiden kautta suurimmat muutokset luonnossa tulevat näkyviksi. Tuulen piiskaamat aallokot lyövät rantakivikkoihin vain vetäytyäkseen taas keräämään voimia uuteen iskuun.
Merestä saavat myös voimansa trooppiset hirmumyrskyt kuten pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvät hurrikaanit. Teoskokonaisuus Frances , Mooney , Jerry, Ike, Katrina, Isabel, Andrew, Tim, Charley, Frank, Erika, Wilma on serigrafian neliväripainolla toteutettu kokonaisuus, joissa nämä suurten tuulten pyörittäjät näyttäytyvät pääasiassa visuaalisena kokemuksena.
A Wave is an Ocean on ääniteos joka on toteutettu äänisuunnittelija Tarja Pasasen avustuksella. Teos koostuu astangajoogassa käytetystä Ujjayi-hengityksestä (äänekäs kurkkuhengitys), josta muodostuu eräänlainen ihmisääniaallokko. Olen kerännyt Ujjayi-hengityksestä 2-5 minuutin mittaisia ääninäytteitä astangajoogeilta ympäri Suomea. Nauhoituksia on tehty joogasaleilla, ihmisten työhuoneilla ja kodeissa. Hengitystekniikalla on tarkoitus luoda tietoinen yhteys harjoituksen aikana kehon ja mielen välille. Mieli säätelee hengitystä, kehoa liikutetaan hengityksen tahdissa ja tasainen, syvä hengitys hiljentää ja keskittää mielen.
Näen tässä prosessissa jotain hyvin samankaltaista oman taiteellisen työskentelyni kanssa. Parhaimmillaan se on edestakaisin poukkoilevaa virtausta ajatuksen ja tekemisen välillä ja näiden kahden ajoittaista liukenemista toisiinsa, jolloin itse tekeminen on jo ajattelua. Työskentely johdattelee mielen tilaan, jossa mennyt ja tuleva katoaa, ollaan tietoisen läsnäolevia käsillä olevassa hetkessä.
Tietoisen läsnäolon johdatteleminen osaksi arkista olemista onkin jo haasteellisempaa mutta pyrkimyksenä hieno ja tavoittelemisen arvoinen. Läsnäolo, joka herättelee myös ottamaan huomioon muiden ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin, jotka liian usein tuntuvat vain itsestäänselvyyksiltä – aivan kuten hengittäminen.