4.10.-29.10.2023 / Galleria 5 /
Roihu
Tuli on kiehtova aihe. Se on veistoksellinen ja uhkaavan kiehtova. Tuli on sekä lumoava tanssivassa kauneudessaan että kauhistuttava tuhovoimassaan. Tulen värit ja liike herättävät ihmisessä keskenään vastakkaisia tunteita: viehätystä ja vastenmielisyyttä. Viehätys tuleen on sekä esteettistä että hyötyhakuista: alati muuttuvat värit ja välkkyvä valo ovat näkyviä ilmentymiä sen muodottomasta voimasta, joka muuttaa kiinteän aineen energiaksi ja lämmöksi. Vastenmielisyys, jonka selviytymisviettimme on juurruttanut meihin varhaislapsuudesta lähtien, johtuu purevasta kuumuudesta, mahdollisesta vahingosta, menetyksestä, kuolemasta ja rajoittamattomasta tuhosta.
Tuli on peruselementti, jota on muokattu ja uudistettu läpi historian ihmiskunnan tarpeisiin. Tavoitellessamme yhä suurempia saavutuksia ja jalostuneempaa elämäntyyliä olemme jättäneet huomiotta ja vähätelleet hallitsemattoman kulutuskulttuurimme kasautuvaa vaikutusta ympäristöön. Käytän visuaalista vertauskuvaa riehuvasta maastopalosta kuvaamaan sitä, mitä koemme juuri nyt; sekä kirjaimellisesti (eri maissa riehuu hallitsemattomia tulipaloja) että vertauskuvana omasta ylimielisyydestämme, kun emme sido teknistä edistystä ja kulutusta kestävään kehitykseen ja luonnonsuojeluun.
Tuli on monitahoinen vertauskuva. Peruselementtinä se on esteettisesti kiehtova ja lumoava; historiallisesti se on liitetty voimaan, toiminnallisuuteen ja ihmiskunnan kehitykseen. Syvemmällä tasolla tuli vaikuttaa psyykeen herättäen iloa mutta myös pelkoa tai pahaenteisiä aavistuksia. Olen sisällyttänyt kasvien muotoja vuoropuheluun tulen kanssa korostaakseni pelon ja uhan tunnetta. Roihu-näyttely koettaa välittää henkisen ristiriidan, joka syntyy kauneuden yhdistymisestä maastopalojen aiheuttamaan ekologiseen ja yhteisölliseen tuhoon.
Blaze
Fire is a fascinating subject. It is sculptural and menacingly captivating. Fire is both mesmerising in its dancing beauty as well as terrifying in its destructive power. The colours and movement of fire evoke a natural duality that is found in the human response to it, attraction and repulsion. The attraction to fire is both aesthetic and utilitarian: the ever-changing colours and flickering light are visible manifestations of its amorphous power which converts solid matter into energy and heat. The repulsion, ingrained into us from an early age for our own survival, is from the biting heat, the potential for damage, loss, death, and unconstrained destruction.
Fire is a basic element that has been adapted and innovated throughout history to suit the needs of humanity. As we have reached for higher achievement and sleeker refinement of our lifestyle, we have been ignoring and downplaying the cumulative effect our runaway consumer culture has on the environment. I use the visual metaphor of rampant wildfire as an illustration of what we are living through at this very moment, both on a literal level (there are uncontrolled fires raging in various countries) and as a metaphor for our own hubris in not tying technological progress and consumption with sustainability and conservation.
Fire as a visual metaphor is complex. As a basic element, it is aesthetically captivating and enchanting; historically it is associated with power, functionality and human progress. On a deeper level, fire affects the psyche, arousing feelings of delight and also fear or foreboding. I have incorporated plant forms into a visual dialogue with fire to heighten the sense of dread and menace. The Blaze exhibition is a mediation on the cognitive dissonance created by the pairing of aesthetic beauty with the intellectual and emotional responses provoked by images of wild fire as a symbol for the destruction of ecology and community.