Lapsena rakastin pahvisia ompelukuvia. Pisteestä pisteeseen kuljetin lankaa kuvioiksi. Teen Ompelukuvia tälläkin hetkellä. Edelleen suurimmaksi osaksi ompelen käsin, pisto pistolta. Työskentelyn hitaus on tärkeää, se on ajattelua. Maalaamiseni tuntuu juuri nyt odottavan, mitä uutta toisen tekniikan kautta löytyy niihinkin. Annan aikaa ja rauhaa tulevalle. Olen pilkkonut vanhoja maalauskankaita ja ommellut palasia yhteen uusiksi kokonaisuuksiksi. Käytän niitä ompelukuvien pohjina eri tavoin ommeltaviksi – maalauksen viivoja, muotoja ja värejä toistaen, tai kuten nyt näissä teoksissa, kokonaan eri tasoiksi; ajan ja paikan kerroksiksi.
Kotiinpaluu -näyttelyni teemana on kasvihuone, tai oikeammin vain sen rungon viitteellinen rakenne. Olen muuttanut usein ja muutamia taloja kannan edelleen mielessäni ja unissani koteina, erityisen tärkeinä paikkoina omassa elämänhistoriassani. Niitä kaikkia yhdistää pihalla seisonut vanha, hajonnut tai jo lahoava pienen kasvihuoneen runko, joita sitten itse käytin kasvitukina köynnöksille tai monimetrisille auringonkukille.
Ränsistyneen kasvihuoneen muoto ja tunnelma on vaivannut mieltäni pitkään, olen yrittänyt löytää erilaisia tapoja tuoda niitä myös teoksiini. Ompelukuvista löysin nyt yhden tavan. Kotiinpaluu -sarjan teoksissa mietin konkreettisia paikkoja, taloja ja huoneita. Menneet kesät -teossarjassa kasvihuoneista tulee pieniä temppeleitä, kauniita ja rapistuneita, rakennettuina menneiden kesien muistoille.
Avajaiset to 2.5. klo 17–19. Tervetuloa!