14.9.-9.10.2022 / ARTtila /
Riitta Moilanen – ajatuksia taiteen tekemisestä
Suhde taiteeseen kokemiseen
Maalaustaiteessani haen värein ja viivoin eläviä kokonaisuuksia luodakseni lopullisesti aistittavan tunnelman. Teosten tasapaino on katsojan kokemuksessa, jossa värit ja viivat tuottavat elämyksellisen hetken. Pinnanjaon ja värivalintojen tuloksena syntyy sisälle teokseen mentävä mielenkiintoinen syvyysvaikutelma ja katseelle luotavia erilaisia tunnelmia kokonaisuuden hahmottumiseen. Osittainen symmetrisyys ja vastakkaisuus eri sävyissä elävöittää samaa väriä olevat pinnat riippuvuussuhteeseen toisistaan. Väripintoja voisi verrata lasimaalauksen eri väristen valoa heijastavien lasialueiden pintoihin. Pinnanjaossa pyrin tarkkaan jakamiseen, mutta väripitoisuuksien vaihtelu tuo lopulta elävyyden ja syvyyden työhön. Sommittelu tuo yllätyksiä maalauksen jatkuessa ja lopputulos vasta toteuttaa tasapainon. Geometria ja värit muodostavat kokonaisuuden, josta teos elää.
Kuvataiteeni tie
Oulun yhteislyseon kuvataiteen lehtori Mirjam Kinos antoi kannustavaa ja rohkaisevaa palautetta kuvaamataidon tunneilla. Kun lukiossa jotkin aineet olivat vaikeita tai jopa pakonomaisia, hänellä oli taito viedä ajatukset positiivisiin kokemuksiin. Hän vei meitä näyttelyihin ja ohjasi erilaisten tekniikoiden tuntemiseen. Lukioaika oli minulle tärkeä kasvuvaihe kuvaamataidossa.
Lukion jälkeen halusin pyrkiä Ateneumiin Helsinkiin. Pyrin kaksikin kertaa, ensin sisustusarkkitehtiosastolle ja toiseksi kuvaamataidon opettajalinjalle. En päässyt kummallakaan kerralla.
Varsinaisen opiskelun aloitin Oulun opettajainvalmistuslaitoksessa, missä sain erikoistua kuvaamataitoon. Kuvataiteen lehtori Veikko Larjatie oli ankara, taitava ja opiskelijoilta korkealla jalustalla oleva esimies. Hän ei lähestynyt opiskelijoita keskustelemalla. Yhden ainoan lauseen, minkä muistan hänen sanoneen minulle oli: ”Sinulle on annettu näköispiirtämisen lahja, käytä sitä.”
Opettajan työni olen tehnyt Espoon Tapiolassa, Helsingissä ja täällä Oulussa. Oulun kaupunki antoi minulle lahjan perustaa Oulun kaupunkiin kuvaamataidon erikoisluokkien opetusohjelman ja sen käynnistämisen. Tässä kehitystyössä olivat mukana rehtorit Olli Nenola, Leena Saarela ja kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola. Toiminta piti aloittaa Myllytullin ja Hintan kouluissa. Kuvaamataidon opetuksen pohjaa olivat luomassa ja rakentamassa kuvaamataidon lehtorit Kaisa Mäki, Kirsti Kivirikko ja professori Pirkko Seitamaa-Oravala. Näitä luokkia on useaan kertaan yritetty lakkauttaa taloudellisista syistä, mikä olisi ollut mielestäni täysin käsittämätön ratkaisu.
Myllytullin vuodet 1990-2006 ovat olleet haastavia, täynnä elämyksiä ja tapahtumia Oulun kaupungin taide-elämässä. Erityisesti haluan kiittää kaikkia kuvaamataidon erikoisluokilla olleita luovia ja innostuneita oppilaita. Tärkeä taiteen osa-alue itselleni on ollut Saskia-toiminta. Sitä ole tehnyt kaksikymmentä vuotta ja sen kautta olen tutustunut kymmeniin oululaisiin taiteilijoihin ja heidän totantoihinsa. Ihailen ammattitaiteilijoiden työtä ja toivon aina, että he saisivat töilleen oikeaa arvostusta ja tunnustusta.
”Taiteella on aikansa ja ajalla on taiteensa.”