25.8.-19.9.2021 / ARTtila /

Alle kouluikäisenä halusin kiihkeästi pysäyttää maailman,
oli suuri tarve funtsia. Aika livahti alta aina liian nopeaan.

Funtsin edelleen – juuri nyt, mitä minussa on nyt tässä. Mitä minusta on ARTtilassa.

Osaanko välittää Sinulle/Teille esittämäni kysymyksen perimmäisen laadun: Olenko minä huone?

Kysymys ei kiinnity muistoihin vaan pikemminkin tilaan, olo-, keho- ja mielentilaan.

Olenko minä huone? alkusysäys pinnistää hämärästä, kaihtimien takaa – urkkimaani aiemmin tuntemattomaksi jääneiden naislinjasukulaisteni ketjusta. Patriarkaalisen sijaan matriarkaalista.

Väistämättä kysymykseni kantaa länsimaisen seinäkulttuurin taakkaa. Se piirtää rajaa, erottaa. Huone on pesä. Pesä on koti. Koti on sidos. Se viittilöi sukulaisuuteen. Ketä ne sukulaiset ovat, mitä.

Hahmottelen kuvien sukulaisuutta. Ja huomaan olevani keskellä muna ja kana -ongelmaa. Mikä oli aiemmin, millainen jälki siitä jäi. Itse asiassa käsittelenkin jäljen problematiikkaa.

Millaisia jälkiä on jäänyt.

Mikä on painettu, mitä on vedostettu, kuka on uniikki.

Julkitulokieleni tässä yhteydessä lävistää kirjapainotaidon, taidegrafiikan ja valokuvauksen.