7.6.-2.7.2023 / Galleria 5 /

TAMPEREEN TAITEILIJASEURAN RYHMÄNÄYTTELY

Tampereen Taiteilijaseuran ryhmänäyttelyn löyhänä teemana on Vapaus. Teeman valintaan vaikutti alkuvuoden 2022 tunnelmat Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja sodan tultua todelliseksi. Vaikka vapaus on väkevä teema, tarkoituksena ei ollut tuoda kuviin pelkästään sen menettämisen synnyttämiä tunteita, vaan tutkia sitä syvällisemmin yksilöllisen ja yleisen kokemuksen kautta. Näyttelyn teoksissa vapautta haetaan muun muassa kielen vapauttamisen kautta, tutkimalla yksilön vapautta byrokraattisessa systeemissä, uppoutumisesta luontokokemukseen ja unelmasta pelastaa maailman biodiversiteetti.

Näyttelyyn Galleria 5:ssä osallistuvat Helinä Hukkataival, Sanna Kauppinen, Tiina Lehikoinen, Paula Mikkilä, Katri Mononen, Hannu Riikonen ja Mia Saharla. Valvegalleriassa esittäytyvät Janne Hokkanen, Marika Lahdenperä, Miina Laine, Marko Lampisuo, Anne Lehtelä ja Juhani Tuomi.

Tampereen Taiteilijaseuran taidemaalareita ja piirtäjiä edustavat näyttelyssä Janne Hokkanen, Sanna Kauppinen, Marika Lahdenperä, Miina Laine, Katri Mononen, Mia Saharla ja Juhani Tuomi.

Janne Hokkasella on kyltymätön jano ymmärtää koko monimuotoista elämänkirjoa, joka on asuttanut maapalloamme. Vuosimiljoonat ovat tiivistyneet Hokkasen teoksiin, kun satoja miljoonia vuosia sitten eläneet eläimet peilautuvat leijuviin tähtisumuihin, joiden muodostuminen väriloistoonsa kestää pienen ikuisuuden. Biodiversiteettikadon muistutus on läsnä teoksien sanomassa ja ikuinen kaipuu monimuotoiseen vapauden paratiisiin.

Sanna Kauppinen on samoilla linjoilla luonnon monimuotoisuuden tutkimisellaan. Vaarantamalla luonnon monimuotoisuuden ihminen vaarantaa ennen pitkää myös oman olemassaolonsa. Kauppisen Island-teema käsittelee ilmastonmuutoksen ja nykymetsätalouden eläimille aiheuttamaa elintilan kaventumista. Tietynlaisen elinympäristön vaativat eläin- ja kasvilajit jäävät tällöin ikään kuin vangeiksi ”saarekkeille”. Myös metsiemme monimuotoisuus on uhattuna voimakkaan maankäytön ja metsätalouden seurauksena. Tästä seuraa toisenlaista ”saarettumista”, kun esimerkiksi avohakkuiden myötä metsäalueet pirstaloituvat ja vanhoja metsiä ei ole enää riittävästi.

Marika Lahdenperän taiteen lähtökohtana on usein luonto ja kasvillisuus. Hänen vesivärimaalauksensa ovat syntyneet tarpeesta paeta kodin neliöitä puutarhan yksityiskohtiin. Nykyinen maailman tila ja sen jatkuvat surulliset tapahtumat ovat ajaneet hänet hakemaan vapautta, turvaa ja lepopaikkaa luonnosta. Hän on lähtenyt etsimään luontoyhteyttä vaellukselta Lapista, Tampereen metsistä, residenssistä Italiasta ja omasta vaatimattomasta puutarhastaan. Lahdenperän maalauksissa näkyy lapsenomainen keskittyminen luonnon pikkuseikkoihin, mikä lopulta tuo niistä jotain koskettavaa ja tunteellista esiin.

Miina Laineen monotypiat ovat sarjasta Yhden suhde toiseen ja käsittelevät nimensä mukaisesti asioiden suhdetta toisiinsa sekä ihmisen tarvetta rajoittaa ja hallita ympäristöä sekä toinen toistaan.

Katri Monosen maalausten ilmaisu on leikkisää ja niissä yhdistyy vapaa maalauksellisuus sabloonatekniikkaan ja spraymaalaukseen. Maalaaminen on hänelle kommunikaatiota materiaalin kanssa ja maalatessa ratkaisut löytyvät usein sanattoman ajattelun avulla. Maalausprosessin avoimuus ja yllätyksellisyys ovatkin hänen työskentelyprosessinsa kantavia voimia. Maalaamisen voi nähdä aikuisillekin sallittuna leikkinä, mutta leikki on vakava asia. Ilman leikkiä ihmislaji ei ehkä selviytyisi.

Mia Saharlan suurikokoinen Game Changer (Tightening) -maalaus koostuu perinteisen maalauskankaan ja kiilapuiden lisäksi teknisistä ulkoilukankaista ja nauhoista, jotka kiinnittävät teoksen maisemamaalauksen jatkumoon. Kankaan ja nauhojen venytyksen eleet vertautuvat kehollisuuteen, kehon liikkeeseen, maisemassa ja kehossa olemiseen. Pienistä maalauksista koostuva teoskokonaisuus puolestaan on sijoitettu epätyypillisesti näyttelytilaan ja sen lähistölle. Huomattuaan muutaman katsoja alkaa etsiä niitä lisää, jolloin normaalisti teosten esittämisen kannalta epäolennaiset kohdat tilassa aktivoituvat.

Juhani Tuomi ottaa kantaa vapausteemaan seuraavasti: ”Joka on hetkellisen turvallisuuden nimissä valmis myymään keskeisiä vapauksiaan, menettää ne molemmat lopulta, eikä ansaitse kumpaakaan.” Nämä vapaasti käännetyt Churchillin sanat mielessä maalasin maalauksia 2022-23 Joensuussa.

Tamperelaista kuvanveistoa näyttelyssä edustavat Paula Mikkilä ja Hannu Riikonen. Paula Mikkilän pronssiveistokset kertovat tämän päivän maailman tilanteesta. Usko parempaan huomiseen elää ihmisten sydämissä. Vapaus antaa valoa ja toivoa ihmisten arkeen. Arki ilman vapautta vie ihmisen epätoivoon. Vapaudessa emme saa rakentaa muureja erottamaan toisiamme.

Hannu Riikosen sekatekniikkaveistokset voivat olla esittäviä ihmis- ja eläinfiguureja tai niistä syntyneitä usein symmetrisiä aiheita. Akryylivärein maalatulla karnevalistisella värityksellä hän pyrkii kokoamaan tai hajottamaan muotoa ja luomaan vaikutelman ristiriidasta.

Molemmissa näyttelytiloissa on esillä myös videotaidetta. Performanssitaiteilija Helinä Hukkataival tunnetaan naisten arkisia askareita kuvaavista teoksistaan. Useissa performansseissa ja videoteoksissa on mukana Barbie-nukke, johon iäkäs nainen selvästi vertailee ulkonäköään. Flashing Barbie -videossa Hukkataival seisoo keskellä roomalaista kävelykatua ja vilauttelee vastaantulijoille rintamustaan. Takin alta ei kuitenkaan paljastu ihoa, vaan mustaan paitaan kiinnitetty alaston Barbie.

Marko Lampisuon videoteos kuvaa nelihenkisen taiteilijaperheen matkaa Skotlantiin. Matkailijat kokevat vanhat kaupunkikorttelit, synkät linnat ja kauniit maisemat yhdessä, mutta yksilöllisesti, yrittäen kukin täyttää omia tarpeitaan. Äiti haluaa verkostoitua, isä kaipaa lepoa, lapset vaativat leikkiä ja huvituksia. Kaikki joutuvat kysymään, miksi matkalle on edes lähdetty. Matkapäiväkirjoihin, matkalla kuvattuihin videoihin ja näistä tehtyihin uudelleentulkintoihin pohjautuva teos käsittelee perheen vuorovaikutustilanteita, taiteen kansainvälistymistä ja matkustamisen mielekkyyttä.

Käsitteellisempää taiteen tekemistä edustavat Anne Lehtelä ja Tiina Lehikoinen. Anne Lehtelän installaatio Vapaasti toimivista yksilöistä ottaa osaa keskusteluun taiteen luonteesta olla vapaa määritelmistä ja yksilön vapaudesta byrokraattisen järjestelmän sisällä. Teos koostuu Lehtelän työhuoneen lattialle asetellusta paperivuorauksesta, jonka hän on kuluttanut puolen vuoden aikana puhki. Hän työskentelee päivätyössä läänintaiteilijana Taiteen edistämiskeskuksessa, jossa työehdoissa oma taiteellinen työ on työajan puitteissa kielletty. Taide ei kuitenkaan ole sidottua objektimuotoon tai irrallinen keinotekoinen määrämittainen tapahtuma. Haastaakseen byrokraattista määritelmää taiteellisesta työstään hän on levittänyt työhuoneensa lattiaan ohuet skissi-paperit, joita hän teoksena työstää aina liikkuessaan tilassa. Liikkuminen ja oleminen tilassa on prosessina teos ilman että hän astuu toimistotyön kontekstin ulkopuolelle tuottaakseen irrallisen taideobjektin.

Tiina Lehikoisen sanateoksissa vapaus on läsnä toisintekemisen, virheillä leikkimisen ja kielen aineiston omalakisen taulukoinnin muodossa. Gramma matikkaa -teos on taksonomioilla leikkivä sanateos. Teoksen omalakiset uudissanat on tuotettu virheiden avulla: sarakkeiden sanat ovat syntyneet muun muassa poistamalla kirjaimia, siirtämällä tavujen paikkaa ja lisäämällä johtimia. Järjestely sarakkeittain luo oletuksen järjestyksestä ja loogispohjaisesta asioiden jäsentämisestä, mutta kun listoja lukee, niiden sisältö osoittautuu kurittomaksi ja absurdiksi.

Pieni suuri rihmasto on konkreettisen runouden keinoja hyödyntävä diskursiivinen tutkielma taidesanastosta ja siihen liittyvistä arvostuksista. Teoksen sanat on poimittu taide-, aikakausi- ja sanomalehdistä sekä eri taidejulkaisuista viimeisen sadan vuoden ajalta. Eri vuosikymmenten taidesanastoa taulukoimalla teos valaisee, miten vapaata taide on maassamme kulloinkin ollut, ja millaisia trendejä eri aikakausina on vallinnut.

Tampereen Taiteilijaseura ry on 103-vuotias pirkanmaalaisten ammattikuvataiteilijoiden yhdistys, jonka jäsenmäärä on tämän vuoden alussa kohonnut ennätykseensä, kolmeen sataan kuvataiteilijaan. Seuran toimintakeskus on Taidekeskus Mältinranta, jonka kahdessa galleriassa, Galleria ja Studio Mältinrannassa, esitellään korkeatasoista nykytaidetta kolmen viikon välein vaihtuvissa näyttelyissä. Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n 60-vuotisjuhlanäyttely on esillä molemmissa galleriatiloissa 1.-18.7.2023.