28.9.-16.10.2022 / Galleria 5 /

Näyttelyni teemoja on rakkaus, ihmisen ja luonnon välinen suhde ja oikeus olla oma outo itsensä.

Tyyliäni on joskus sanottu kuvitukselliseksi, ja tämän näyttelyn parissa työskennellessäni huomasin pian, että töiden ympärille alkoi kehittyä juoni ja tarina.

Näyttely koostuu kolmesta huoneesta, jossa kussakin on oma tunnelmansa.

Ensimmäisen huoneen teema on haikeus ja yksinäisyys. Työt toistavat yksinäisyyden ja ahdistuksen, kuolemankin, teemoja. Pohdin töissäni ihmisen suhdetta luontoon synkähköin sävyin. Maailman tapahtumien muuttuessa yhä synkemmiksi, teoksiini alkoi ilmestyä kalloja. Pääkallon ja lintujen ja muiden eläinten kautta olen pohdiskellut ikuisuuskysymyksiäkin.

Toisen huoneen teema on ihastuminen, seksuaalinen jännite ja toivo.

Kolmannen huoneen teema on rakkaus ja täyttymys. Päätyössä kuovipäinen ihmispariskunta istuu iltapäiväteellä hedelmätarhassa. Hedelmätarha symboloi rakkautta ja kypsyyttä, täyttymystä. Toki hedelmätarhaa on vaikea piirtää ilman, että mukaan sotkeutuisi raamatullisia mielikuvia kielletyistä hedelmistä. Muut työt toistavat onnellisuuden ja täyttymyksen teemaa, eroottista jännitettä ja iloa. Luontosuhdetta pohditaan tässä huoneessa positiivisemmin sävyin. Huoneessa luikertelee myös käärme. Käärme oli muinoin positiivinen naisen seksuaalisuuden symboli. Myöhemmin länsimaisessa kulttuurissa käärmeissä, liskoissa ja sammakoissa on nähty jotain paholaismaista. Minun kyyni on kuitenkin rakkauden lähettiläs.

Näyttelyssä toistuvat tietyt aiheet: ihmisvartaloiset, lintupäiset hahmot, ihmiskasvoiset linnut ja naamiokasvoiset hahmot, joissa myös toistuu linnunnokkamainen muoto.

Ihmisen ja eläimen sekoittaminen ei ole mitään uutta – jo kivikaudelta on löytynyt mammutin syöksyhampaasta kaiverrettu veistos, jolla on ihmisen vartalo ja leijonan pää. Teos on tutkimusten mukaan noin 40 000 vuotta vanha. Myös esimerkiksi muinaisen Egyptin jumalat kuvattiin ihmisvartaloisina mutta eläinpäisinä, ja sama ihmisen ja eläimen sekoittamisen teema toistuu muunmuassa muinaisen Kreikan taiteessa ja mytologioissa. Aihe on siis kiehtonut ihmisiä kymmenien tuhansien vuosien ajan. Itseäni aihe kiehtoo myös luonnonsuojelullisista näkökulmista: Ihmisen ja luonnon välisen suhteen pohdinta on hyvin ajankohtaista ja välttämätöntäkin meidän ajassamme.

Eläimiin on aina kohdistunut monenlaisia uskomuksia, niitä on voitu pitää jumalina tai toteemihahmoina, tai mystisinä viestinviejinä tämän maan ja tuonpuoleisen välillä. Eläin on mysteeri. Yhä enemmän itse pohdin eläinten ja ylipäätään elämän ja olioiden tietoisuutta – mitä, jos vaikka sienirihmastolla on tietoisuus, se on vaan aivan toisenlainen kuin ihmisen tietoisuus, joten emme sitä ymmärrä emmekä tavoita, emmekä mitenkään voi sitä mitata?

Ammennan paljon taidehistoriasta, nautin tästä tuhansia vuosia vanhasta kulttuurillisesta keitoksesta, ja olen osa jatkumoa. Vanhoista aiheista, kuten ihmisen ja eläimen yhdistämisestä, voi tehdä loputtomasti omia versioitaan. Keskustelen menneen ja nykyisen kanssa, sulautan kaiken mielessäni ja rakennan aineksista jotain uutta. Töistäni voi löytää vaikutteita ainakin symbolismista, surrealismista ja pointillismista. Poimin vaikutteita myös elokuvista ja erilaisista käsityötekniikoista.
Viime vuosina mieleisin tekniikkani on ollut erilaiset sekatekniikkakokeilut paperille. Erilaisten välineiden yhdistäminen mahdollistaa erilaisten käsialojen yhdistämisen samaan työhön. Akvarellin keveys, nestemäisen tussin sulavuus ja kuivapastellin mehevyys samassa työssä on tämänhetkinen suosikkiyhdistelmäni. Kuitukärkikynä mahdollistaa pikkutarkan työskentelyn.

Pohdin töissäni myös oikeutta olla oma itsensä.

Kuvissani naamio on usein suoja, jonka takana saa olla oma itsensä. Etsin tasapainoa suhteissani muihin ihmisiin, kuten mitä kertoa ja mitä salata. Vähitellen alan hyväksyä itseni, ehkä vähitellen opin suojaamaankin itseäni.

Sain noin kolme vuotta sitten tarkkaavuushäriödiagnoosin. Minulla on siis oudot aivot. Tämä tieto on käynnistänyt positiivisen prosessin.

Ja rakkaus – en piirrä enää vain itseäni, vaan minulla on muusa ja malli, toinen kummallisena pidetty ihminen, jonka kanssa minulla on yhteys.

Olemme outoja ja onnellisia. Freaks.