20.4.–15.5.2022 / Pimento /

Waste Dreams & Stories of Home tarkastelee lajien välisiä yhteyksiä, ‘me vastaan he’ -ajattelua sekä ihmisten nykysuhdetta materiaaleihin sekä jätteeseen. Miten erilaiset materiaalit liittyvät primitiiviseen muistoon ja ihmisen historiaan sekä mitä jätteen nykytilanne ja historia kertoo eri yhteiskuntaa ylläpitävistä systeemeistä. Kokonaisuuden tavoitteena on katsojan oman muistijäljen herätys ja sitä kautta materiaalin uusi kriittinen arvostus.

Kulutuksen kiihtyessä vaatteista ja tekstiileistä on tullut merkityksettömiä, niihin ei ehdi tai halua kehittää tunnesidettä, koska ne eivät konkreettisesti tai esteettisesti kestä ajan hampaita. Vaatteen ja tekstiilien merkitys ihmiskunnan kehityksen historiassa on kuitenkin ollut huomattava, jopa korvaamaton. Kivikauden merkittävimpiä keksintöjä taistelussa ilmaston asettamia haasteita vastaan oli silmäneula, jolla silloiset nahoista kootut vaatteet saatiin tehtyä tuulta ja vettä pitäviksi. Teollisen vallankumouksen alulle saavana voimana taas puolestaan toimi suurelta osin puuvillateollisuus ja sitä nopeuttaneet keksinnöt, muun muassa tietokoneen alkumuotona toiminut automatisoitu Jacquard -kangaspuut. 

Vaikka erilaiset systeemit, joiden avulla yhteiskuntamme toimii ja joista se on riippuvainen, ovat kehittyneet satojen vuosien aikana, niiden alulle laittama jäteongelma on kasvanut kertakäyttömuoviseksi maanosaksi vasta viimeisten vuosikymmenien aikana. Isovanhempamme ja heitä edeltäneet sukupolvet elivät luonnostaan zero waste yhteiskunnassa; kun ruoka ja suurin osa muista käytetyistä tuotteista tehtiin itse tai lähellä ja kaikki mahdollinen materiaali uudelleenkäytettiin, ei jätettä juuri syntynyt.

Jäte ja koti kuuluvat erottamattomasti yhteen – kodit tuottavat koko ajan enemmän kulutusjätettä ja kuollessamme iso osa rakkainta kodin irtaimistoamme päätyy erinäisten välikäsien kautta jätelavalle. Mutta mikä oikeastaan on jätettä ja kuka sen päättää. Jos jollekulle tärkeä esine heitetään jäteastiaan, onko se automaattisesti jätettä. Ja eikö loppujen lopuksi kaikki muutu jätteeksi ja sitä kautta uuteen käyttöön, uudeksi aineeksi, tavalla tai toisella.

Ihmisten jättämät jäljet; yhteys muihin lajeihin ja ympäristön eri tiloihin; ihmiskunnan historia, nykypäivä ja tulevaisuus sekä ihmisten keksimät systeemit ovat keskeisiä teemoja Tiina Palmin töissä. Materiaali, prosessi, intuitio ja virheet ohjaavat hänen työtään. Käyttämällä tunnistettavaa kuvakieltä, Palm pyrkii tekemään helposti lähestyttävää ja ymmärrettävää, mutta syvälle tunteisiin iskevää ja sitä kautta ajatuksia herättävää taidetta. Jo lapsena syntynyt vahva yhteys tekstiileihin ja ikuinen viha-rakkaus suhde muotiin näkyvät vahvasti Palmin töissä ja usein hän tarkastelee laajempia systeemejä pehmeiden materiaalien kautta.