FI / EN:
Viitteitä ihmisyydestä – näyttely on kuin unenomainen vähän vinksahtanut asuntonäyttö. Aika on pysähtynyt. Entinen asukas lienee jo aikaa sitten poistunut kolmen huoneen asunnostaan, mutta jälkiä on edelleen havaittavissa. Kierrät eri huoneissa silmäillen pintojen kuntoa, mutta katse hakeutuu väkisinkin irtaimistoon. Valkoiset paidat roikkuvat henkareissaan, kahvikupit on katettu sohvapöydän ääreen ja ensiapukaapin ovi on jäänyt raolleen. Onko vuokralainen sittenkin edelleen läsnä tai ainakin osa hänestä. Eteisen hattuhyllyltä katsovat ontot kallomaiset kuoret, sukkahousujen kärkiin on valunut kasa luita, olohuoneen kutsuilta on päässyt kahvi loppumaan ja eikä kylpyhuoneeseen tule vettä. Tunnelma tiivistyy luihin ja ytimiin.
Galleriatila täyttyy veistosinstallaatioista, joista koostuvan kokonaisuuden avulla taiteilija tarkastelee omaa käsitystään ihmisenä olemisen narratiivista. Mistä tässä kaikessa on oikeastaan kyse? Mistä ihminen koostuu? Mitä jätämme jälkeemme? Teoksista muodostuu muotokuva ihmisestä ilman varsinaista ihmistä. Ne ovat kuin kesken jääneitä ajatuksia ilman juonta ja lopputulemaa. Arkiset asiat kuten vaatteet, huonekalut ja astiat yhdistyvät ihmisen kudosta muistuttaviin osasiin luoden niistä omituisia objekteja, joiden tarkoitus jäänee arvoitukseksi.
Tiina Seppälä on oululainen Kankaanpään taidekoulusta (SAMK) vuonna 2007 valmistunut kuvanveistäjä. Seppälän teokset ovat useimmiten, joko sarjallisia veistoksia tai pienistä osista koostuvia installaatioita, joiden rakennusaineina toimivat muun muassa muovailtavat massat, paperi, kipsi ja erilaiset kierrätysmateriaalit. Hänen työskentelynsä on materiaali- ja
muotolähtöistä ja lopullinen aihe muodostuu vasta pitkän työstöjakson aikana. Seppälä käsittelee teoksissaan ympäristön ja sen eliöiden haavoittuvuutta, aikaa ja muutosta, käyttäen tehokeinoina usein materiaalin ja aiheen ristiriitaa. Viitteitä ihmisyydestä -näyttelyn parissa työskentelyä on tukenut Oulun kaupunki.
Näyttely on osa Oulu2026-kulttuuriohjelmaa ja kulttuuri-ilmastonmuutosta.
EN:
Hints of Humanity -exhibition resembles a dreamlike, slightly barmy apartment display. Time has stopped. The former resident must have left this three-room apartment some time ago, but traces are still visible. You wander through the different rooms, looking at the condition of
the surfaces, but your gaze inevitably wanders to the movable items. White shirts hang on hangers, coffee cups are set on the coffee table and the door to the first-aid locker has been left ajar. Is the tenant still present, or at least part of them? Hollow skull-like shells peer from the hall’s hat shelf, piles of bones have spilled into the tips of the tights, the coffee from the living room’s invitations has run out and there is no water in the bathroom. The atmosphere has thickened to the bones and cores.
The gallery space is filled with sculpture installations, which together allow the artist to examine his own understanding of the narrative of being human. What is all this really about? What does a person consist of? What do we leave behind? The pieces form a portrait of a person without the actual person. They are like unfinished thoughts without a plot or outcome. Everyday things such as clothes, furniture and dishes are combined with parts resembling human tissue, creating strange objects whose purpose will likely remain a mystery.
Tiina Seppälä is a sculptor from Oulu who graduated from the Kankaanpää Art School (SAMK) in 2007. Seppälä’s pieces are mostly either serial sculptures or installations consisting of small parts, the building materials of which include plasticines, paper, plaster and various recycled materials. Her work is material and form-oriented, and the final subject only forms during a long period of work. In her art, Seppälä deals with the vulnerability of the environment and its organisms, time and change, often using the contradiction between material and theme as effective means. The work on the Hints of Humanity -exhibition has been supported by the City of Oulu.
The exhibition is part of the Oulu2026 cultural program and cultural climate change.




