Kuva- performanssitaiteilija Ilona Kivijärvi asuu ja työskentelee taiteilijana Oulussa. Hän on syntynyt Rovaniemellä ja opiskellut Torniossa, Inkeroisissa ja Oulussa.

Miten minusta tuli minä. -” Taiteilijuus on minulle enemmän kuin työ, tai ammatti. Se on henkinen kotini”, Kivijärvi täsmentää.

”Kotini ilmapiiri oli avoin luoville aloille. Käytiin maalta kaupungissa 60- luvulla, kun olin pikkutyttö. Pääsin uuteen hienoon kirjastoon ja elokuviin. Alvar Aallon piirtämässä kirjastossa oli oma sali vaihtuville taidenäyttelyille”.

Kivijärven elämään sisältyy pitkä kausi nukketaiteen parissa, jolloin hän kuului kansainväliseen alan järjestöön Union Internationale de la Marionetteen. Inkeroisessa 80-luvulla hän kiinnostui teatterinukeista. Myöhemmin 90-luvulla hän teki yhteistyötä rovaniemeläisen Matkalaukkuteatterin kanssa.

Hänen viimeinen kookkaisiin nukketeoksiin perustuva näyttelynsä oli nimeltään Valon ja yön kasvot,1998. Ensimmäisestä museonäyttelystä nykytaiteen kontekstissa on kulunut 20 vuotta.

Ilona Kivijärvi on kuvataiteilijoiden valtakunnallisen MUU ry:n jäsen. Oulun Taiteilijaseuran jäseneksi hän liittyi 2017. Lapin Taiteiljaseurassa hän toimi aktiivisesti 2000 luvulla, mutta erosi seurasta 2021.

Taiteilijan nykyinen työhuone sijaitsee Oulun Hiukkavaarassa, jossa on sopivan yhteisöllinen ja monipuolinen osaajajoukko, joka taipuu moneen. Kuluneena kesänä on toteutunut peltoviljelyprojekti K2 Taitelijatalon katveeseen.

Kivijärvi yhdistää taiteessaan eri tekniikoita. Hän kehittelee omia menetelmiä ja omaa ennakkoluulottoman asenteen löytää ratkaisuja ” Teoksen ehdoilla, niin pitkälle kuin mahdollista”. Työhuoneen varastojen kaapit ovat täynnä kaikkea mahdollistavaa. Aineettoman idean alkaessa hahmottua ja prosessin käynnistyessä, ei ole välttämättä heti selvää, mikä sen materiaalinen, tai muu olemus tulee olemaan.

”Sillä on merkitystä tunteeko työnsä niin hyvin, että sen vaikutus omaan elämään on kirkastunut. Näin koen omalla kohdalla ja se on vakaumukseni. Sen ajatteleminen auttaa, silloin kun tulee vastatuulta.”

Tammikuussa päättynyt museonäyttely Rovaniemen Taidemuseossa Korundissa tuotti onnistuneen, rikkaan ja sykähdyttävän näyttelykokonaisuuden. Taiteilijan käytössä oli koko alakerta yli 500 m², osaava ja fiksu henkilökunta. ”Heiltä onnistui kaikki ja enemmänkin”, taiteilija kiittää.” Se on mahtavaa aina, kun saa tilaisuuden ja mahdollisuuden täysipainoiseen toteutukseen”.

Näyttely on aina tilallinen kokemus: ”Minkälaisen tunnelman rakentaa näyttelytilaan… Rovaniemen näyttelyssäni oli monta salia. Näyttely koettiin yhtenäisenä suurena taideteoksena, joten onnistuimme siinä aika hyvin.”

”Oli jännittävää nähdä, miten vanhemmat teokset kohtasivat uudemmat ja mitä siitä syntyi. Se oli kuin elävä näytelmä, miten teokset kommunikoivat keskenään; tuntui, kuin aika olisi poistunut paikalta.”

Kivijärven yksityisnäyttelyyn ’Taivaan merkit: Incognito & Viimeinen sarvikuono’ sisältyi kymmenittäin teoksia. Näyttelyn aikana korona ei sulkenut museon ovia. Näyttelyn lopussa, tammikuussa 2021 toteutui Performanssi Cocktail, kolmiosainen, monimuotoinen ja intuitiivinen teos. ” En ole minä, kun esiinnyn, tai olen muita minuuksia silloin”, Ilona kiteyttää. Valmistautuminen on myös oma prosessinsa. Performanssi eroaa olennaisesti muista kuvataiteen muodoista fyysisyytensä, läsnäolon ja yleisön osallistumisen kautta.

Kivijärven taiteelle ominaista on yllätyksellisyys. Taiteilija haluaa käsitellä kiinnostavia ja itselleen tärkeitä asioita ja muokata havaintojaan erilaiseen visuaaliseen muotoon.

”Olemme samasta alkuenergiasta eriytyneitä olentoja. Kaikessa on kyse energian läsnäolosta, sen virrasta, liikkeestä ja valosta. Kun elämän virta hiljenee, värit haalistuvat. – Mutta sisäiset värit voimistuvat, kun seuraa luonnon prosesseja kehossaan, hän samalla täydentää. ”Kulumme kuin kukat, ja sulaudumme takaisin siihen energiaan, josta synnyimme. Niin ajattelen. Asumme planeetan kehossa vähän aikaa. Sitten muutamme majaa.”

”Elämä on kaikessa ristiriitaisuudessaan huimaa. Nyt olemme pandemian vankeina enemmän, tai vähemmän. ’Mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan lapselle’ intiaaanipäällikkö Seattlen vastaus suurelle valkoiselle päällikölle 1854.”

”Ei tässä muuta voi, kuin tehdä oman osansa maailmassa, joka on levoton, sotaisa ja kaoottinen paikka. On rauhoittavaa keskittyä työhönsä ja olla omalla tavallaan mukana taiteen evoluutiossa ja uskoa, että ihminen voittaa itsensä, loputtoman ahneuden sijaan. Vapaassa luonnon ympäristössä ja työhuoneella vakuutun siitä, että elämä kantaa.”.

Teksti: Ilona Kivijärvi