Anja Kurikka valmistui kuvataiteilijaksi Imatran Taideoppilaitoksesta vuonna 1994, ja Helsingin Taideteollisesta korkeakoulusta taiteiden maisteriksi vuonna 2007. Päätoimisena kuvataiteilijana Kurikka on toiminut 27 vuotta, ja hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa, sekä osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin sekä kotimaassa, että ulkomailla. Kurikka on Taidemaalariliiton jäsen. Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n jäseneksi Kurikka liittyi vuonna 2005, kun hän paluumuutti Lappeenrannasta Ouluun.

Taidetta monipuolisesti

Kurikka työskentelee pääasiallisesti akryyliväreillä, mutta myös öljyvärein ja sekatekniikalla. Erilaiset tilat kiehtovat häntä, ja hän tekee mielellään myös installaatioita. Vaikka Kurikan pääasiallinen työskentelymuoto on maalaaminen, piirtäminen on hänelle läheisin, ehkä jopa luonnollisin ilmaisumuoto. Myös muotokuvien tekeminen on Kurikalle mieluisaa, ja Oulun Yliopistolta löytyykin Kurikan tekemä professori Satu Huttusen julkinen muotokuva vuodelta 2013.

Herkkyys ja voima yhdessä

Ominaista Kurikan taiteelle on hänen taiteestaan välittyvä yhtäaikainen herkkyys ja voima, jonka hän kokee olevan ominaista myös hänen persoonalleen. Väreihin Kurikka suhtautuu intohimoisesti ja hänen teoksissaan onkin havaittavissa kausittaisia mieltymyksiä jotain tiettyä väriä kohtaan.

Taiteellaan Kurikka haluaa kohdistaa ihmisten mielenkiintoa pieniin, osittain myös jopa näkymättömiin ja arkisiinkin asioihin. Teoksissaan Kurikka käsittelee paljon omia tunteitaan ja hän toivookin, että ihmiset saisivat hänen teoksistaan eräänlaista vastakaikua omille tunteilleen.

Kurikalla on läheinen luontosuhde ja se näkyy välillä myös yhteiskunnallisina kannanottoina; vaikka Kurikka ei yleisesti ottaen ota teoksillaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, luontoon liittyvissä asioissa hän tekee poikkeuksen.

Kurikalla ei ole varsinaista taiteilijaesikuvaa – vaikka hän nostaakin taidehistoriasta esille joitakin nimiä, kuten Leonardo da Vinci, Antoni Tápies, Mark Rothko ja William Turner. 

Sisäinen ääni taiteilijan suunnannäyttäjänä

Aloittelevaa taiteilijaa Kurikka kehottaa kuuntelemaan omaa sisintään. Vaikka taiteilijuus ei ammattina ole Kurikan mukaan helpoin tie kulkea, se myös antaa paljon ja avartaa elämää. ”Itsetunnon pitää olla riittävän vahva siihen, että kestää myös ihmisiltä tulevan kritiikin”, Kurikka neuvoo. Myös siihen kannattaa Kurikan mukaan varautua, että taiteilijan työ on aika yksinäinen ammatti ja taiteilija on pääosin itsensä varassa. Kouluttautumista Kurikka pitää tärkeänä nimenomaan verkostoitumisen kannalta: ”Taitoa ja tekniikkaa voi aina kehittää, mutta koulutuksen myötä taiteilija saa hiljaista tietoa ja konkreettista opastusta käytännön asioihin, mitä muualta ei saisi”, Kurikka lisää. Vaikka taiteilijalle on tärkeää pitää kiinni omasta sisäisestä äänestään, on myös tärkeää, että ymmärtää taiteilijan työn olevan loppujen lopuksi jatkuvaa tekemistä, kovaa työtä.

Anja Kurikan teoksia nähtävillä hänen työhuoneellaan Hiukkavaarassa, Hiukanpiha 25, K2talo ja nettigallerioissa:

www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi sekä

Taidelainaamo ja -myymälä ARTon nettigalleriassa: http://arto.artoulu.fi/teokset

Anja Kurikkaa haastatteli Siru Väisänen ja haastattelun puhtaaksikirjoitti Erika Kiviniitty