Taidealueen kaupunginosat
Taidealueen kaupunginosat -sivun sisältö:
Oulujoen suisto on kaupungin helmi. Suisto sijaitsee kaupungin ytimessä ja kilometrin etäisyydellä suistosta asuu liki viidennes koko kaupungin asukkaista (Suostokaupunkivisio 2019: 8). Joen viertä kulkee suosittu kävelyn ja pyöräilyn saaristoreitti keskustasta meren rantaan Nallikariin. Takaisin voi palata joen toista puolta. ARToulu-taidealue syntyy seitsemään kaupunginosaan jokisuiston varrella. Taidealue on saavutettavissa kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina ympäristöystävällisin liikkumismuodoin.
Valittu alue edustaa Oulun moninaisuutta: historian kerrostumia, sosio-ekonomista skaalaa ja rakentamisen muuttamaa ympäristöä. Muutaman neliökilometrin aluella on vanhoja puutaloja, 70- ja 90-luvuilla rakennettuja kerrostalolähiöitä, omakotitaloidylliä meren tuntumassa ja uutta kerrostalorakentamista entiseen teollisuus- ja satamamiljööseen. Oulun kaupungin historian eri vaiheet tervanpoltosta raskaaseen teollisuuteen ovat läsnä miljöössä, joka muuttuu edelleen. Sosio-ekonomiselta rakenteeltaan valitut kaupunginosat edustavat laajaa otantaa urbaanin Oulun asukkaista. Oululla on monet kasvot.
Suuntaa-antava kartta alueesta Oulun karttapalvelussa: kartta.ouka.fi/IMS/?mid=dsrba. Karttaa voi zoomata. Taidealueen ulkopuolelle on rajattu mm. historiallisia alueita keskustassa ja Pikisaaressa. Google Mapsin StreetView ei ole kaikilta osin ajatasainen.
Taidealueen teosvalinnassa painotetaan alueita, joissa suuri pinta-ala ja paljon asukkaita sekä ennestään vähän taidetta julkisessa tilassa. Taidealueen kaupunginosien luonnehdinnat perustuvat paikallistuntemukseen ja mielikuviin. Ne ovat vain yksi näkökulma ilman tutkimuksellista perustaa, vaikka osa tiedosta on lainattu Wikipediasta tai perustuu muihin lähteisiin.
Keskusta
Oulussa on yli 200 000 asukasta, mutta keskustan tunnelma on kuin pienemmässä kaupungissa. Ihmisillä ei ole kiire. Keskustan ytimessä on kävelykatu Rotuaari ja vilkkain ostospaikka on uudehko kauppakeskus Valkea. Kivijalkaliikkeillä on monien muiden kaupunkien tapaan vaikeampaa ja keskustan liiketiloja on tyhjillään. Kauppakeskus Pekuri on hiljalleen toipunut Stockmannin lähdöstä. Kahvilat ja ravintolat tuntuvat kuitenkin vetävän väkeä.
Puistoalueet ja muutamat vanhat puu- ja kivitalot lisäävät keskustan viihtyisyyttä. Historiallisia rakennuksia on vain vähän. Vuonna 1822 tulipalo tuhosi Oulun keskustan kokonaan. Oulu on historiansa aikana palanut kymmenen kertaa.
Oulujoen rannassa sijaitseva kauppatori on talvella tuulinen ja tyhjä, mutta kesällä vilkas ja elävä. Toria vartioi Oulun tunnukseksi muodostunut Toripolliisi-patsas. Torinrannan tuntumassa on 80-luvulla ”mereen” rakennetut teatteri ja kirjasto, joiden arkkitehtuuri edustaa betonibrutalismia. Muutoin keskusta on aika tavanomainen.
Hollihaan puisto on yksi kaupungin keskustan suurimpia rakennettuja puistoalueita. Puistossa on mm. skeitti-, parkour- ja kuntoilupuistot sekä keskusleikkipuisto, liikennepuisto ja venesatama. Alue on uudistettu hiljattain, eikä GoogleMapsin StreetView anna todellista kuvaa alueesta.
Pikisaari
Pikisaari on pieni saari keskustan kupeessa. Sinne kuljetaan keskustasta kävelysiltaa pitkin, ohi teatterin ja kirjaston. Pikisaaressa on idyllinen ja vehreä tunnelma, jota rakastavat niin paikalliset kuin matkailijatkin. Saaressa asuu vain noin 200 asukasta, joista suurin osa taiteilijoita ja käsityöläisiä.
Alue on miljöönä suojeltu. Siellä on säilynyt pala Oulun merellistä historiaa, josta kertoo mm. Merimiehen kotimuseo. 1800-luvulla Pikisaaressa on mm. rakennettu laivoja ja suurin osa saaren asukkaista oli vielä 1800-luvun puolessa välissä luotseja. Lisäksi saarelle oli sijoitettu venäläistä sotaväkeä ja työmiehiä, joiden tehtävänä oli rakentaa Venäjän armeijalle kanuunaveneitä. Oolannin sodassa v. 1854 englantilaiset polttivat Pikisaaren ja muut Oulun laivanrakennuspaikat. Laivanrakennus alkoi Pikisaaressa uudelleen vuonna 1856, mutta ei toipunut enää sotaa edeltäneelle tasolle.
Pikisaaressa poltettiin viinaa 1840-luvulta 1890-luvulle asti, jolloin viinanpolttimon tiloihin perustettiin tehdasmaisesti toimiva värjäämö. Värjäämön nimeksi tuli Oulun Villatehdas. Nykyään nimeä kantaa Pikisaaressa sijaitseva kultuurin keskittymä Vanha Villatehdas, jossa on mm. taiteilijoiden työhuoneita ja näyttelytiloja. Pikisaarta vaalitaan kulttuurin ja taiteen alueena. Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi elävöittää alueen taide-elämää entisestään. Pikisaareen sijoitetaan enintään 1-2 teosta, sillä alue on pieni, siellä on vähän asukkaita ja ennestään vilkasta taide-elämää, kuten vakiintunut ympäristötaidenäyttely Pikinen Poloku.
Hietasaari
Pikisaaren läpi kuljettua ylitetään kevyen liikenteen silta Hietasaareen. Hietasaaren kaupunginosan eteläinen osa sijaitsee Hietasaaressa, pohjoinen osa Mustasaaressa. Saaria erottaa kapea Mustasalmi. Mustasaari on maankohoamisen myötä kasvanut yhteen Toppilansaaren kanssa ja Holstinsalmi on kasvanut umpeen, mutta uoma on vielä huomattavissa. Mustasalmen uoma on suosittu melontareitti keskustasta Nallikarin hiekkarannoille.
Hietasaaren kaupunginosa on kokonaispinta-alaltaan yksi Oulun suurimpia kaupunginosia, mutta asukkaita siellä on vain muutamia kymmeniä. Alueella on paljon vihreää luontoa ja vanhoja, sekä autioituneita että asutettuja huviloita. Parhaiten säilyneet huvilat on asemakaavalla suojeltu. Rakennuskannassa on nikkarityylin, jugendin ja klassismin tyylipiirteitä. Vuonna 2009 Hietasaaren huvila-alue liitettiin Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.Kiinteän yhteyden mantereeseen Hietasaari sai vasta vuonna 1942, kun rautatiesilta Toppilansalmen yli valmistui.
Hietasaari on rauhallinen luontokeidas, jossa risteilee polkuja ja retkeilyreittejä. Alueella asuu hevosyrittäjiä ja maastoreittejä löytyy sekä ratsastajille, pyöräilijöille että lenkkeilijöille. Meren puolella rannassa on lintutorni, nuotiopaikka, kesäisin lampaita ja hyttysiä. Suiston puolella on venesatama.
Meren rannalla on suosittu virkistys- ja matkailualue Nallikari, joka tunnetaan kilometrin mittaisesta hiekkarannastaan.
Alueella on myös leirintäalue, kesäisin Vauhtipuisto, talvisin Talvikylä ja muita matkailupalveluita. Osa Nallikarin ja Hietasaaren kehittämissuunnitelmista on herättänyt vastustusta ja pelkoa alueen monimuotoisen luonnon puolesta. Alueelle on suunnitteilla mm. kiistanalainen huvipuisto. Hartaanselänrantaan Hietasaaressa valmistuu vuonna 2025 uusi asuntomessualue, joka ei kuulu taidealueen toteutusalueeseen.
”Hietasaaressa säilyminen ja tuhoutuminen olivat yhtä aikaa läsnä. Luonnonvoimat ja kulttuuriympäristö ovat siellä jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Kaupunkilaiset ovat jo yli sadan vuoden ajan kulkeneet sinne, kaupungin ja meren rajalle, kohtaamaan itsensä ja haaveensa. – Kesäöinä kaupunki saarineen ja rantoineen näyttäytyy toisessa valossa, elämyksellisenä ja koskettavana näkymänä.” (Ulla Pohjamo: Esikaupunki moniäänisenä kulttuuriperintönä – Oulun Hietasaari)
Toppilansaari
Toppilansaari on osittain vanhaa Toppilan satama-aluetta, osittain vanhaa Hietasaaren ja Mustasaaren huvila-aluetta, jossa Oulun porvaristo vietti kesänsä. Vauraan väen 1800-luvun huvilaelämästä muistuttaa entisöity Villa Hannala.
Asuinalueeksi Toppilansaari kehittyi 2005, kun siellä järjestettiin asuntomessut. Messujen perintönä alueella on hoidettuja puistoalueita ja arkkitehtuuriltaan erottuvia omakotitaloja. Alueelle rakennetaan edelleen: satama-alueen tuntumaan nousee uusia kerrostaloja. Alue on rauhallinen, siisti ja suosittu. Meri ja luonto ovat lähellä. Merialueella Toppilansaaren rannassa harrastetaan varjoliitoa ja leijalautailua.
Toppilansalmi
Toppilansaaresta tai Hietasaaresta pääsee Toppilansalmeen ylittämällä silta salmen yli.
Toppilansalmi syntyi 300 vuotta sitten, jolloin syystulva puhkaisi valtavalla vesimassalla Toppilan kaupunginosan ja alueen läpi virranneesta purosta muodostui syvä ja leveä väylä. Syntyi merkittävä satama-alue, joka nykyään tunnetaan Toppilansalmena. Alue kehittyi vilkkaaksi ulkosatamaksi. 1900-luvun taitteessa useiden tulipalojen ja Krimin sodan tuhojen jälkeen jälleenrakennettuna se oli edelleen Oulun merkittävin satama. Salmen pohjoisrannalle vuonna 1783 perustettu Tervahovi toimi aina vuoteen 1901 saakka koko Pohjois- ja Itä-Suomen tervanviennin keskuksena. Tervanviennin hiljennyttyä sataman pitivät kiireisenä useat muut teollisuuslaitokset mm. Toppilan olutpanimo, höyrysaha sekä Vaasan höyrymylly. Toppilansalmen suistoalue on tärkeä osa koko Oulun ja lähialueiden sekä kaupan ja merenkulun, vaurastumisen ja teollistumisen historiaa. Toppilansalmen satamasta purjehdittiin pitkin maailman meriä 1700-luvulta lähtien. Oululaiset kauppalaivat veivät ja toivat kansainvälisyyttä, kulttuuria ja uusia tuulia.
Nykyään salmi palvelee vapaa-ajan veneilijöitä ja sen rannoille on noussut uusi kaupunkimainen asuinalue 2010- ja 2020-luvuilla. Rakentaminen jatkuu edelleen kiivaana. Alueen satama- ja teollisuushistoriasta näkyy enää häivähdyksiä siellä täällä: uusien kerrostalojen lomassa on kunnostettuja ja ränsistyneitä pitsihuviloita, Toppilan asemarakennus pihapiireineen, Vaasan höyrymyllyn punatiilinen pääty uudessa asuinrakennuksessa ja yli 40 metriä korkeat, vanhojen rehusiilojen muotoja mukailevat kerrostalot. Google Mapsin StreetWiev ei ole kaikilta osin ajantasainen.
Meri-Toppila
Toppilansalmesta meren suuntaan on Meri-Toppilan asuinalue.Meri-Toppila on vanhaa teollisuusaluetta, jossa toimi mm. Toppilan sellutehdas 1931-1985. Punatiiliset 1930-luvulla rakennetut tehdasrakennukset värittävät edelleen Meri-Toppilan maisemaa, vaikka muutoin asuinalue on rakennettu 1990-luvun laman aikana.
Lama jätti jälkensä alueeseen ja Meri-Toppila sai rauhattoman maineen, joka elää edelleen sitkeästi ainakin kaupunkilaisten mielikuvissa. Edullinen vuokrataso vetää puoleensa sosiaalisia ongelmia, mutta myös lapsiperheitä, opiskelijoita ja maahanmuuttajia. Tavanomaisten kerrostalojen taakse kätkeytyy kaunis puistoalue, leikkikenttä ja suuri frisbeegolfrata upealla paikalla meren rannalla.
Tuira
Toppilansalmesta joen yläjuoksulle päin kuljettaessa saavutaan Tuiran kaupunginosaan. Tuira on yksi Oulun suurimmista kaupunginosista. Kaupunginosaa halkoo vilkasliikenteinen Merikoskenkatu, joka jakaa Tuiran Länsi- ja Itä-Tuiraan. Nelikaistainen Merikoskenkatu on keskeinen liikenteen solmukohta ja sitä reunustavat kerrostalot kivijalkaliikkeineen luovat urbaanin vaikutelman.
Tuira on rakennettu väljästi ja lähiömäisesti. Se koostuu pitkälti korkeista elementti-kerrostaloista ja kaksiportaisista lamellitaloista. Alueella on hyvät palvelut ja paljon asukkaita. Sekä nuoria että eläkeläisiä on paljon. Lähiömäisestä ilmeestään huolimatta alue on suosittu palveluiden sekä keskustan läheisyyden vuoksi.
Länsi-Tuiran puolella heti Merikoskenkadun takana on Tuiranpuisto. Alun perin Oulun kaupunginsairaalaa varten varattu alue on vanhoja rakennuksia lukuun ottamatta lähes luonnontilainen. Vanhat rakennukset on suojeltu ja niihin on sijoitettu kaupungin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tiloja. Keskuspuisto on kuin pieni metsä keskellä kaupunkia. Kesällä siellä kukkii alppiruusut.
Itä-Tuiran puolella Oulujoki on valjastettu sähköntuotantoon Merikosken voimalaitoksessa. Viihtyisyyttä tuo jokimaisema ja Tuiran uimaranta, jossa on talvisin suosittu avantouintipaikka ja kesäisin yleinen saunalautta. Tuirassa menestyy vuosikymmenestä toiseen Elokuvateatteri Star.
Tuira valittiin vuoden kaupunginosaksi vuonna 2019. Sitä on kutsuttu myös Oulun Kallioksi tai hipsterikaupunginosaksi, jossa järjestetään Titta på Tuira -korttelijuhlaa. Väkirikkaana kaupunginosana Tuirassa on myös levottomia alueita, lähinnä pubien läheisyydessä Merikoskenkadulla ja Valtatiellä.
